31. lokakuuta 2018

Oppimisanalytiikan lupauksia arvioinnin avuksi

Leena Vainio on tehnyt Suomen eOppimiskeskuksen koordinoimassa Poluttamo-hankkeessa pian julkaistavan selvityksen Oppimisanalytiikan askeleet koulussa. Julkaisu on parhaillaan taitossa. Pääsin lukemaan sen ennakolta ja kommentoimaan lukio-opettajan näkökulmasta 30.10.2018 ITK-webinaarissa. [Linkitän julkaisun tähän.]

Oppimisanalytiikalla tarkoitetaan: "oppijoista ja heidän toimintaympäristöistä kerättävää tietoa, mittaamista, analysointia ja raportointia, jonka pohjalta yritetään ymmärtää ja optimoida oppimista ja oppimisympäristöjä."

Analytiikka ei ole siis pelkkää tilastollista aineistoa, jolla kuvataan tapahtunutta vaan dataan yhdistyvällä tekoälyllä tehdään erilaisia toimenpiteitä, kuten päätelmiä ja ennakointeja. Data voi kertyä useista erilaisista lähteistä, vaikka oppimisen kohdalla tällä hetkellä alustavasti oppimisanalytiikaksi nimetyt järjestelmät ovat lähinnä sähköisiä oppimisympäristöjä, joissa käsitellään vain kyseisen järjestelmän sisällä syntynyttä dataa.

Raportissa kuvaillaan ensin oppimisanalytiikkaa yleisesti ja mitä se tarkoittaa koulujen kannalta. Sitten esitellään keskeisimmät suomalaisen 1-2 asteen koulutuksen käyttämät analytiikkatietoa tuottavat ympäristöt. Lopuksi raportissa pohditaan kriittisesti oppimisanalytiikan nykytilaa ja tulevaisuutta sekä annetaan suosituksia, kuinka lähteä liikkeelle oppimisanalytiikan kanssa.

Parhaimmillaan teknologia voi tuoda opiskelun, opettamisen ja ohjaamisen avuksi erilaisia automaattisia toimintoja, joiden avulla muistetaan asioita, huomataan ongelmia ennen niiden pahenemista, löydetään vahvuuksia ja uusia suuntia. Analytiikka voi auttaa henkilökohtaistamaan oppimista luomalla adaptiivisesti toimivan, oppijan etenemisen tahtiin mukautuvan rakenteen. Oppimisanalytiikka voi olla myös puolueeton oppimisen tuki, joka ei anna alitajuisesti vinoutunutta tai tunteenomaisesti pärstäkertoimella vääristynyttä palautetta. Pahimmillaan oppimisanalytiikka voi olla kaikkialla vaaniva kyttäyskoneisto, joka toimii mekanistiseen tapaan kontollin ja vallan välineenä.

Erityisen tärkeää ovatkin oppimisanalytiikan kohdalla laillisuus ja eettisyys. Laillisuus ei riitä, vaan eettisiä kysymyksiä on pohdittava inhimillisen sivistyksen ja kasvatustavoitteiden kautta. Raportissa pohditaan ansiokkaasti myös oppilaitosjohdon roolia analytiikan käyttöönotossa. Tarvitaan ymmärrystä, osaamista ja suunnitelmallisuutta, jotta hyödyt tulevat käyttöön.

Oppimisanalytiikkaa ei myöskään kannata demonisoida, sillä ilman teknologiaakin opettaja kerää dataa oppilaistaan ja opiskelijoistaan, tietoisesti tai tiedostamatta ja tämäkin data vaikuttaa toimintaan. Hyvänä esimerkkinä tutkimus, jossa sama kouluaine annettiin opettajille arvioitavaksi joko nimettynä tytön tai pojan kirjoittamaksi. Pelkkä sukupuolitieto vaikutti opettajien antamaan arviointiin ja palautteeseen.

Poimin Leena Vainion raportista sitaatin, joka mielestäni on hyvä ohjenuora oppimisanalytiikan käyttäjille:
“Ensin on mietittävä, mitä ongelmaa datalla lähdetään ratkaisemaan. Vasta sen jälkeen on mietittävä, millä menetelmillä toimitaan.”
Lisätietoja aiheesta löytyy myös OKM:n Oppimisanalytiikkajaoksen sivustoilta.

ITK-webinaarissa ensin Leena Vainio esitteli raportin pääkohtia, sitten minä kommentoin arjen tulokulmasta ja lopuksi Ville Venäläinen katsahti lähitulevaisuuteen koneälyn kautta. ITK-webinaarin tallenteet ja esityksemme ITK-webinaarin diapaketti:


19. syyskuuta 2018

Nettilukion opiskelijatorilla keskusteltiin arvioinnista

Otavan Opiston Nettilukiossa järjestetään viikoittain virtuaalisia toritapahtumia opiskelijoille. Syyskuun puolivälissä keskustelimme opiskelijoiden kanssa arvioinnista, palautteesta ja oppimisesta.

Opetussuunnitelman tavoitteet ja sitä myöten kurssien tavoitteet luovat kehyksen, jota vasten opettaja antaa oman palautteensa opintojen aikana ja arvioi kurssin lopulla opiskelijan osaamisen. Opiskelijalla voi olla erilaisia tavoitteita, joskus keskenään ristiriitaisiakin opintojen kanssa.

Aikuisena lukio-opintojaan tekevä ei voi aina keskittyä samalla intensiteetillä opintoihin kuin nuoret lukiolaiset. Opiskelija joutuu tasapainoilemaan tavoitteissaan työn, perheen, joskus myös sairauden tai muun arjen aikaa ja voimia vievän asian välillä. Siksi on osattava myös asettaa tavoitteet sopiviksi, ettei opinnoista muodostu taakka.


Keskustelimme siitä, millaista tiedonkäsittelyä lukio-opinnoissa tarvitaan. Perustaidot ja -osaaminen muodostavat pohjan: opiskelija muistaa ja ymmärtää. Nämä ovat tiedonkäsittelyn vaativuustason alimmat portaat. Hyviin arvosanoihin tarvitaan kykyä käyttää opittua tietoa, jolloin tiedonkäsittely voi olla soveltamista, analysointia, arviointia tai uuden luomista. Opiskelija tarvitsee perustiedot kuten kielen sanat ja laajemman käsitteellisen ymmärryksen kuten kieliopin. Hän tarvitsee myös kyvyn toimia kulloisessakin tilanteessa sopivalla tavalla eli vaikkapa hyödyntää kielioppia uusiin sanoihin ja ilmaisuihin.

Opiskelijan pitää myös ohjata ja monitoroida omaa toimintaansa, kuten sitä, millaista palautetta hän saa kielenkäytöstä vaikkapa esseeteksteissä. Opettajille on harmillisen tuttu tilanne, jossa samalle opiskelijalle joutuu toistuvasti antamaan palautetta samoista asioista.

Palautteeseen perustuva oppiminen on lukiossa ongelmallista niissä tilanteissa, joissa kurssin loppuarvioinnin jälkeen opiskelija on jo seuraavien kurssien parissa. Nettilukiolaisella on tämä tilanne harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Tästä keskustelimme opiskelijoiden kanssa. Nettilukion portfoliotyyppiseen opiskeluun kuuluu oppimispäiväkirja. Siitä opiskelijat kaipasivat tarkempaa palautetta. Oppimispäiväkirja onkin noussut Pulssi-hankkeen yhdeksi kehittämiskohteeksi Nettilukiossa.

Syyskuun opiskelijatorin keskustelun virittämisen kuvia alla diapaketissa. Oma puheeni löytyy tallenteena. Kaikki opiskelijat osallistuivat chattäillen ja sovimme, ettei chat näy tallenteella.

23. toukokuuta 2018

"Koskaan ei saa liikaa palautetta"

Pulssi-hankkeen opiskelijakysely nosti esille opiskelijoiden kaipuun opiskelun aikaiseen palautteeseen. Oppimisen arviointi kuljettaa opiskelua eteenpäin. Opiskelija hahmottaa, mitä hän tekee oikein, mitä asioita hän osaa riittävästi ja mitä asioita pitäisi opiskella lisää. Oppiminen on taitolaji, jota palaute edistää aivan kuin hyvä valmennus urheilutaitoja.

'Arviointi'-sana ei yleensä avaudu opiskelijoille eikä opettajillekaan koko laajuudessaan ja monipuolisuudessaan. Arvioinnilla on monia tehtäviä, joista olemme keskustelleet Najat Ouakrim-Soivion johdolla pilottikoulujen työpajoissa. Oppimisen aikaisen arvioinnin roolina on ennen kaikkea palaute ja eteenpäin kuljettaminen – feedback & feed forward.

Erään lukio-opettajan tarina opiskelijasta, joka huokaisi, ettei tänne tunnille enää uskalla tulla rennosti, kun koko ajan arvioidaan, kertoo suomalaisesta tavasta mennä äärestä laitaan. Oikein ymmärrettynä ja toteutettuna oppimisen aikainen arviointi ei ole jatkuvaa mittaamista, pisteyttämistä ja arvostelua. Se on luontevaa dialogia. Opettaja hahmottaa, miten opetusta pitää toteuttaa ja opiskelija ymmärtää, miten edetä kohti tavoitteita.

Suurten opiskelijaryhmien kanssa lukiossa itse- ja vertaisarvioinnin rooli oppimisen aikaisen arvioinnin muotona on keskeinen, mutta vaatii myös opetteluaikaa sekä hyviä työskentelytapoja. Lukiossa ryhmät vaihtuvat jatkuvasti. Opiskelijan arviointitaitoja, erityisesti sosiaalista kyvykkyyttä ja luottamuksen ilmapiiriä pitää tietoisesti edistää. On arvokasta osata antaa ja vastaanottaa eteenpäin vievää palautetta. Osaammeko opettajinakaan tätä? Kuka antaa aidosti opettajalle palautetta?

Kun oppimisen aikaista arviointia purkaa ja tutkailee, huomaa nopeasti, että kyse ei ole vain muodolliseen koulutukseen liittyvästä asiasta vaan työelämätaidosta ja laajemmin myös elämäntaidosta. Pitää osata asettaa tavoitteita eikä pelkästään suuria lopputavoitteita vaan välietappeja, joiden kautta suuret päätavoitteet saavutetaan. Pitää osata havainnoida omaa ja toisen tilannetta niin tiedollisesti kuin taidollisesti sekä peilata näitä havaintoja tavoitteisiin. Pitää kyeta keskustelemaan oppimisen prosessista, siitä, missä nyt ollaan, miten tähän on tultu ja miten tästä eteenpäin.

Vertaisilta oppii paljon. Toinen oivaltaa asioita eri tavalla. Maarit Rossi, matematiikan opetuksen grand old lady, totesi tuoreessa Hesarin Kuukausiliitteessä (toukokuu 2018, s. 9), että matematiikan "Tunnelta pitää kuulua pulinaa!" Yksilösuoritukset korostuvat lukiossa ja kilpailu jatko-opintopaikoista vielä lisää tätä painotusta. Jatko-opinnoissa, työelämässä ja elämässä painopiste on kuitenkin yhteisöllisessä ongelmanratkaisussa. Ilmiskunnalla on käsissään ja edelleen esissä tulevaisuudessa kinkkisiä ongelmia. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että arvioinnin menetelmillä annamme lukiolaisille eväitä yhteisölliseen ongelmanratkaisuun ja yhdessä oppimiseen.

Otsikon sitaatti on aito nuoren lukiolaisen toteamus Pulssi-hankkeen Ideapakka-työpajassa. Koska oppimisen aikaisen arvioinnin ja palautteen toteuttaminen nousi keskiöön, otimme yhteyttä Ideapakka-yritykseen. Ideapakka toteuttaa työelämän valmennuksia ja tuottaa niihin erilaisia työskentelymenetelmiä. Menetelmäkuvaukset on muokattu korteiksi. Ideapakka-yrityksen oivalluttaja ja toiminnanjohtaja Jani Turku oli mukana Vaskivuoren työpajassa ja antoi meille paljon tukea työskentelyyn.

Työpajoissa muokattuja Ideapakka-mentelmäkortteja.
Ideapakka-työpajoissa etsimme ja muokkasimme lukioon oppimisen aikaisen arvioinnin toteuttamiseen sopivia menetelmiä. Työpajoihin osallistui sekä opiskelijoita että opettajia. Tavoitteena oli löytää menetelmiä, joiden avulla luodaan otollinen ilmapiiri vertaispalauteen antamiseen (ryhmäytyminen, tiimitaidot) sekä mentelmiä, jotka sopivat omien tavoitteiden asettamiseen ja tavoitteita kohti työskentelyyn (itsensä johtaminen). Menetelmäkorteista löytyi myös erilaisia tapoja vertaispalautteen antamiseen ja ryhmän itsearviointiin. Jälkimmäiset ovat hyviä projektitöihin tai lukion tiimijaksolle.

Nyt on aika työstää lukioon sopiva prosessiarvioinnin Ideapakka. Vaihtelevilla menetelmillä varmistetaan se, että saadaan kuuluville erilaisia ääniä, ei pelkästään niitä nopeasti reagoivia opiskelijoita, jotka ovat aina aktiivisia. Sopivilla menetelmillä voidaan pienellä ajankäytöllä saada suuren ryhmän hyöty esille. Vaihtelu tuo myös iloa ja kannustavaa henkeä opiskeluun. Ideapakka-työpajoissa ainakin oli ilmassa huumoria ja luovuutta.

9. toukokuuta 2018

Opiskelijoiden ääntä arviointikeskusteluun

Anne Akava-talolla 8.5.2018
Pulssi-hankkeen puheenvuoro lukion terveystiedon opettajille 8.5.2018. Lukiolaiskyselyssä selvitettiin opiskelijoiden kokemuksia arvioinnista lukiossa (n = 968). Kyselytulosten mukaan perusasiat ovat kunnossa. Opettajien välinen toimintatapojen vaihtelu näkyi avovastauksissa. Yhteisiä toimintamalleja ei ehkä ole tai niistä ei ole keskustelua. Oppiaineiden välillä on eroja. Arvioinnin dialogisuuden osalta kehitettävää riittää. Lukio-opiskelijat tunnisitvat myös oman roolinsa ja vastuunsa. Lukion arviointikulttuurin kehittämiseen tarvitaan yhteistä kieltä ja ymmärrystä. Pulssi-hankkeessa on lähestytty asiaa kuunnellen, esimerkiksi aidosti osallistavalla Vennin diagrammin menetelmällä. Vastaavia hyviä menetelmiä kerätään ja työstetään lukioon sopiviksi.

Alla oleva diaesitys saatavana myös Power Point ja PDF-muodossa sekä Google-esityksenä.



26. huhtikuuta 2018

Pulssi-hanke mukana Poluttamo-hankkeen verkkopedapäivillä 7.4.18

Huhtikuinen lauantaipäivä kokosi vajaat 30 verkkopedagogiikasta kiinnostunutta opettajaa ja ohjaajaa Otavan Opistolle. Poluttamo-hankkeen järjestämässä tilaisuudessa Pulssi-hanke esitteli verkko-opiskelijoiden kokemuksia arvioinnista ja palautteesta.

Keskustelussa löydettiin useita näkökulmia siihen, miten verkossa voitaisiin korvata puuttuvaa välituntikeskustelua ja muuta epävirallista puhetta, joka lähiopiskelussa auttaa opiskelijaa hahmottamaan vaatimustasoa, hyvän vastauksen piirteitä, opiskelun vaihtoehtoja ja opiskelun etenemistä. Hyvää evästä tämän keskustelun jatkamiseen antoivat HAMKin Merja Saarelan avaus multimodaalisuudesta opiskelun tukena sekä Leena Ståhlbergin päätöspuheenvuoro omannäköisestä elämästä ja toiminnan motiiveista.

Saara Kotkaranta, Riikka Turpeinen ja Sari Jaaranen kirjoittivat tapahtumasta Poluttamo-hankkeen blogiin.